Keskinkertaisten hankkeiden hautajaiset

Kilpailukyvyn varmistamiseksi yrityksen on kehitettävä toimintaansa ja tuottavuuttaan kilpailijoita nopeammin. Mistä löytää lisää aikaa, rahaa ja tekijöitä kehittämishankkeillemme? Otetaan mallia parhaista: lopetetaan keskinkertaisten kehittämishankkeiden tekohengitys ja keskitetään resurssimme niihin hankkeisiin, joissa meillä on eniten voitettavaa. Kaikkein arvostetuimmilla ja menestyneimmilläkin yrityksillä on usein pula hyvistä tekijöistä. Niissä on opittu, ettei superkykyjen kallisarvoista aikaa kannata tuhlata keskinkertaisuuksiin.

Monessa yrityksessä vallitsee harha, ettei kehityshankkeita saa uskottavuussyistä keskeyttää. Kumpi on uskottavampaa: myöntää väärä (tai edes ei-niin-täydellinen) päätös ja keskittää voimat uuteen, parempaan hankkeeseen vai hakata jääräpäisesti päätä seinään? Toinen harha liittyy rahaan. Kun kehittämiseen on investoitu jo NÄIN paljon rahaa, niin emme kai me nyt voi enää keskeyttää? Kuitenkin jos on jo ehditty hukata 100.000 euroa, kannattaako sillä perusteella hukata vielä lisää vai olisiko parempi katkaista tappiokierre ajoissa? Kuka sanoikaan, ettei pitäisi heittää hyvää rahaa huonon perään? Viisas oli.

Määritä hankkeellesi mitattavat ja konkreettiset tavoitteet ja välitavoitteet. Käytä niitä armottomasti. Jos kehittämishankkeesi ei ole saavuttanut välitavoitteiden mukaisia tuloksia asetetussa ajassa ja budjetissa, tunnusta tappio ja aloita jotain parempaa. Muuten huomaat, että takista tulikin tuluskukkaro. Yritä samanaikaisesti ylläpitää yrityskulttuuria, jossa kokeillaan ja jossa on lupa epäonnistua. Menestyvissäkin yrityksissä tehdään vääriä päätöksiä. Oleellista on, että menestyvissä yrityksessä ne korjataan heti, kun ymmärretään, ettei alkuperäinen idea toimi.

Meille on opetettu, etteivät periksiantajat koskaan voita eivätkä voittajat anna koskaan periksi. Periksiantamattomuus on kuitenkin eri asia kuin jääräpäisyys. Oikeanlaista periksiantamattomuutta on nousta pian jaloilleen, kun on kompuroinut. Jääräpää jää rähmälleen toistamaan omaa totuuttaan.

Eräs varsin menestynyt yrittäjä kertoi, että hän on alkanut pitää to-do–listojen rinnalla stop-to-do–listoja. Virkistävää! Kävisinkö itsekin läpi keskeneräiset projektit, arvioisin niiden onnistumismahdollisuudet ja hautaisin ne, joista ei kouluarvosanoilla seiskaa parempaa ole luvassa? Jos nyt meneillään oleva kehityshankkeeni olisi tuomassa parhaimmillaankin parin prosenttiyksikön parannuksen tuottavuuteen ja sitä kautta kannattavuuteen, ehkä koko hanke pitäisi haudata ja keskittää voimavarat toiseen, jossa voitot ovat kaksinkertaiset ja päättötodistus kiitettävä.

Heikkouksia poistamalla kehitetään keskinkertaisuuksia; vahvuuksien päälle rakentamalla tehdään voittajia. R.I.P. keskinkertaisuus.


Julkaistu 01.01.2017