Korona, paperi ja arvot

Kirjoitus ei käsittele kivi, paperi ja sakset -pelin variaatiota. Useimmilla yrityksillä on paperilla varsin mukavan kuuloisia arvoja ja myötätuulisessa toimintaympäristössä saattavat toimiakin moitteetta. Tosin harvoin silloinkaan. Ne ovat yleensä syntyneet aivan liian suppean ajatus- ja osallistamisprosessin tuloksena, jonka seurauksena mm. eivät heijastu millään tasolla yrityksen päivittäisessä toiminnassa ja päätöksenteossa. Eräässäkin yrityksessä vuosia sitten tiedustelin mitkä ovat arvonne, johon korkeassa asemassa oleva henkilö totesi, että odotas hetki, niin tarkastan asian tästä pöytälaatikosta kaivamastani paperista. Niinpä niin. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan mennä kyseiseen harmittavan yleiseen skenaarioon, vaan sellaiseen, jossa arvot näkyvät edes jollakin tavalla arjessa – ympäristössä, jossa sekä sisäisesti että ulkoisesti asiat ovat keskimäärin mallikkaasti.

Miten arvojen käy, kun taivaalle kasaantuu tummia pilviä – olivatpa ne sitten alun perin lähtöisin talon sisä- tai ulkopuolelta? Nämä ovat niitä paikkoja, jolloin yrityksen arvot todella laitetaan ruuvipenkkiin ja testataan mistä ne ovat veistetty – wc-paperista vai kullasta. Koko yhteiskunnan ollessa kriisitilanteessa, arvot vasta ovatkin todellisessa testissä; tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon parhaillaan maailmaa myllertävä koronavirus (COVID-19), jonka WHO on luokitellut pandemiaksi ja maamme hallitus harkitsee jopa valmiuslain käyttöönottoa ensimmäistä kertaa rauhan aikana. Elämme hetkeä, jolloin ihmiset hamstraavat wc-paperia ja säilykkeitä maailmanlopun tunnelmissa. Kyseisen toiminnan psykologiset aspektit ovat ymmärrettäviä (median lietsoma paniikki, laumaefekti jne.), mutta siitä huolimatta rationaalisuutta olisi ilo nähdä enemmän. Taudin oireet eivät vallitsevan tiedon mukaan lisää luonnollista paperin kysyntää ja elämme kuitenkin maassa, jossa ¾ valtion pintaalasta muodostuu metsästä, pitäen suhteellisen osuuden kärkipaikkaa koko Euroopassa, ja kotimaista pehmopaperin tuotantoakin omaamme ihan riittämiin.

Siirrytään paperista takaisin arvoihin. Osakeyhtiölain 1:5:n mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Mihin niitä peräänkuulutettuja arvoja sitten tarvitaan, kun yhtiöjärjestys ammottaa tyhjyyttään ko. kohdassa? Voiton maksimointi hinnalla millä hyvänsä on näin ollen oltava ainoa päämäärä? Pelkällä OYL:n noudattamisella ei valitettavasti kuitenkaan pitkälle pötkitä vallitsevassa nyky-yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen media jakaa kaiken tiedon lähes reaaliajassa (varsinkin negatiivisen), osaavista työntekijöistä on kova kilpailu (joka ei väestönrakenteesta johtuen tule helpottumaan ihan lähiaikoina) ja yhteiskuntavastuu näyttelee yhä isompaa roolia johtuen mm. ilmastonmuutoksesta ja alati valistuneemmasta asiakaskunnasta.

Kuten kirjoituksen alkupuolella todettu, yhtiöiden arvot ovat nyt todellisessa testissä, jossa ne viimeistään muuttuvat kulttuuriksi. Yrityksen johdon täytyy esimerkillään ja viestinnällään näyttää entistäkin suuremmalla syyllä myötätuntoa, joustavuutta, kannustamista, välittämistä ja yhteishengen luomista. Kriisijohtaminen erottaa jyvät akanoista. Kriisiviestintä ei käsittele pelkästään käytännön asioita kuten ohjeistuksia ja prosesseja, vaan se on myös organisaation arvoista välittämistä. Nyt ne pöytälaatikosta kaivetussa paperissa luetellut kauniit korusanat kuten avoimuus, rehellisyys ja yhdessä tekeminen (varsin yleisiä yritysten arvoja) todella punnitaan. Hyvä yritysjohtaja; käytä tilaisuus hyväksesi ja toimi niiden mukaisesti, jopa korostetusti näyttäen työntekijöillesi, asiakkaillesi ja muille sidosryhmille, että yhtiönne on sanansa mittainen ja teihin voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa – nyt ja tulevaisuudessa.

“Be strong now, because things will get better. It might be stormy now, but it can’t rain forever.”


Julkaistu 16.03.2020